No huhhuh! 2 tuntia meni ompeluun ja näpertämiseen. Ja pukuhan oli jo puoliksi valmiina kun sen kaapista löysin. Vuosi sitten oli tarkoitus tehdä pukinkonttiin tyttöjen nukelle. Kas kummaa, ei kiinnostus riittänyt.
Mikään tässä asussa ei ole uutta. Paitsi kirpparilta ostettu vetoketju. Kukallinen kangas on entinen tyynynpäällinen, keltainen huppu on lakanakangasta sekä hattukangas parin vuoden takaa..
Alkuun tämä näytti ihan kamalalta. Vetoketjun ompelun jälkeen alkoi vaikuttamaan jo paremmalta.Hupun teko tuotti miettimistä, mutta sainkin kiinnitettyä.
Hihat ja lahkeet ompelin kiinni, alkuun mietin resoreita. Mut eihän kaikissa vauvojen puvuissa ne ole auki.
Leuan alta menee kaitale johon tein koneella napin läven. Olen EHKÄ joskus ala-asteella moisen vääntänyt. Muistaakseeni siihen on jokin helppo niksi, siksakilla vetelin ja lopuksi aukaisin sakseilla (vai meneekö se juuri noin?). Lopuksi kirpparilta ostettu nappi, ja hattu valmis.
Esikoisella (3v.) on nyt kova nuken hoito-kausi. Oli aivan onnessaan kun nukke sai haalarin! Olisi täytynyt jo ulos viedä.
Pienet ovat lasten ilot. Jos äiti saa myös iloa, mitäpä sitä kaupasta lähteä ostamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti